Kirjan kuvaus
Marketta on köyhä tyttö, joka asuu Helsingin kaduilla. 1910-luvun levottomuudet tekevät katuelämästä tavallistakin epävarmempaa, ja toimeentulo on haettava jostain. Marketta päätyy saamaan sen seksityöstä, joka lyö häneen ikuisesti syntisen leiman. Hänen hyvä ystävänsä Kusti, köyhä ylioppilas, on hänen uskottu ystävänsä läpi kaikkien vastoinkäymisten. Tätä romaania säilytettiin Helsingin yliopiston kokoelmissa vuosikymmeniä ennen kuin se julkaistiin vuonna 2002. Romaanissaan Untola selvittää syitä ja sosiaalisia ongelmia seksityön takana. Seksityöläinen ei ole vain syntinen nainen, vaan ennen kaikkea ihminen. Maiju Lassila oli kirjailija Algot Untolan (1868–1918) taiteilijanimi. Untola on suomalaisen kirjallisuushistorian erikoisimpia hahmoja. Hänen elämänsä oli täynnä uskomattomia käänteitä: ensin Untola työskenteli kansakouluopettajana Raahessa ja Viipurissa, mutta muutti vuonna 1900 puutavarakauppiaaksi Pietariin. Pietarissa Untola meni naimisiin, mutta erosi vaimostaan pian häiden jälkeen. Untola muutti Suomeen ja eli susiparina leskirouva Olga Jasinskin kanssa. Riidan päätteeksi Jasinski kaatoi happoa Untolan sukuelimille – ja tutkijoiden mukaan Untola julkaisi näiden tapahtumien jälkeen teoksia vain naisten nimillä. Maiju Lassilan lisäksi Untolan tunnettuja taiteilijanimiä ovat Irmari Rantamala, Väinö Stenberg, J.I. Vatanen, Liisan-Antti ja Jussi Porilainen. Untolan kuuluisin teos on Maiju Lassila -nimellä julkaistu ”Tulitikkutyttö”.
Arvostelu
Jos sinua on aina kiehtonut 1910-luvun Helsinki, mutta Downton Abbeyn loisto ja glamour tuntuvat liian prameilta, Maiju Lassilan ”Portto – syntinen nainen” tarjoilee aikakaudesta aivan toisenlaisen näkökulman. Kirja vie meidät aikamatkalle, jonka aikana ei todellakaan tarvitse murehtia oman hattunsa sopivuutta – lähinnä siitä, pysyykö katto pään päällä.
Marketta, köyhä ja koditon, on päähenkilönä kaikkea muuta kuin prinsessa odottamassa pelastavaa prinssiä. Sen sijaan hän navigoi Helsingin kaduilla kuin kokenut kapteeni myrskyisällä merellä, missä toimeentulon hankkiminen vaatii enemmän kuin pari hyvin aseteltua hymyä. Kirjan sivuilla synti ei ole valinta vaan välttämättömyys, ja Marketta oppii nopeasti, että pyhäkoulun opetukset eivät paljoa paina, kun on kyse selviytymisestä.
Kusti, köyhä ylioppilas ja Marketan ystävä, toimii kirjassa kuin GPS-navigaattori, joka on jatkuvasti rikki. Hänen tukensa on läsnä, mutta hänen neuvonsa ovat yhtä käyttökelpoisia kuin talvirenkaat kesäkelissä. Kaksikon ystävyys tarjoaa kuitenkin tarpeeksi lämpöä lämmittämään jopa kylmimmän Helsingin kujan.
Lassilan kirjoitustyyli on kuin hyvin vanhentunut viini – se saattaa maistua ensin hieman happamalta, mutta lopulta jättää suuhun rikkaan ja monimutkaisen maun, joka saa pohtimaan elämän suuria kysymyksiä. Hän ei arastele näyttää seksityön realiteetteja ja sen sosiaalisia seurauksia, mutta tekee sen tavalla, joka muistuttaa enemmän satiirista näytelmää kuin synkkää dokumenttia.
“Portto – syntinen nainen” sopii erinomaisesti niille, jotka nauttivat historiallisista romaaneista, mutta kaipaavat tarinoihin lisää särmää ja vähemmän pitsiä. Se on myös oiva valinta lukijoille, jotka haluavat tutustua suomalaisen kirjallisuushistorian kiehtovaan hahmoon, Maiju Lassilaan, jonka elämä oli yhtä värikäs kuin hänen kirjansa sivut.
Ja lopuksi, kuten Marketta itse todennäköisesti sanoisi: ”Elämä on kuin kirja, jonka juonenkäänteitä ei voi aina ennakoida, mutta joka sivu kannattaa kääntää huolella.” Tämän kirjan kohdalla se pitää paikkansa – jokainen sivu on täynnä yllätyksiä.
Tietoja kirjasta
| ISBN | 9788726302462 |
| Tekijä | Maiju Lassila |
| Julkaisupäivä | 2021-07-28 |
| Sivumäärä | 74 |
| Kieli | fi |
| Ikäsuositus | NOT_MATURE |